Miksi tästä roinasta ei pääse eroon? Osa III

Hei! Blogi on muuttanut osoitteeseen arkijarki.net. Alla oleva postaus löytyy sieltä, samoin kuin muutenkin aiemmat tekstit. Tämä blogi ei enää päivity. Arkijarki.net sen sijaan päivittyy monta kertaa viikossa. Tule sinne!

********

Joskus tavaroista on vaikea luopua yksinkertaisesti siksi, että ne ovat meidän. Pelkkä esineen omistaminen tekee siitä silmissämme arvokkaamman kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä on tutkittua tietoa. Eräässä kokeessa ihmisille annettiin tavallinen tussi. Jonkin ajan kuluttua heitä pyydettiin myymään tussi eteenpäin. Koehenkilöt pyysivät tussista aina korkeampaa hintaa, kuin mikä sen arvo oli. Pelkästään se, että ihmiset olivat hetken aikaa omistaneet tussin, lisäsi sinänsä halvan esineen arvoa heidän silmissään.

Ihmisillä on myös taipumus kiintyä omistamiinsa esineisiin, riippumatta siitä onko siinä mitään järkeä. Tunnesiteiden juuret voivat mennä syvälle. Ne voivat mm. liittyä tilanteisiin, joissa tavaraa on käytetty, hyvänä esimerkkinä vauvanvaatteet. Tai sitten tavaraan liittyy jokin emotionaalinen arvo, joka on edelleen olemassa, vaikka käytännön arvo on jo huvennut. Esimerkkinä vaikka vaate, joka ostettiin ensimmäisellä palkalla 17 vuotta sitten. Tai sitten johonkin tavaraan on kiintynyt vain siitä syystä, että on sattunut omistamaan sen jo niin kauan.

Eikä tässä kaikessa mitään pahaa olekaan. Niin kauan kun tavara ei ole haitaksi, on paljon mukavampaa jos omaisuudestaan tykkää. Mutta siinä vaiheessa kun kaapit pursuvat tarpeetonta, voi kiintymys kääntyä haitaksi. Tämä näkyy kärjistetysti silloin, kun omaisuuttaan alkaa myydä esim. kirpputorilla.

On helppoa yliarvioida myyntiin pantavan tavaran hinta, sillä näemme sen sellaisena kuin se uutena oli. Muistelemme mitä se silloin maksoi, mitä kaikkea iloa sen omistamisesta seurasi, ja jos tavara on tehty itse, se maksaa tietysti vielä enemmän. Ostaja ei valitettavasti osaa lukea tätä kaikkea näkymätöntä arvoa, vaan arvioi sitä kylmästi nykyisen kunnon perusteella. Hulvattomia esimerkkejä löytyy tästä  Paskat kirppislöydöt -blogista. Tavaroita hinnoitellessa on välillä hyvä tehdä reality check: kuinka paljon olisit itse valmis maksamaan vanhoista verkkareista, käkikellosta tai käsipainoista, jos naapurisi tulisi niitä kaupittelemaan?

Osa II Mutta se on lahja!                 Osa I Älä heitä hukkaan

Mainokset

Kuka pelkää valkeita seiniä?

Välillä ihmisillä on harhaluulo siitä, että jos kodista raivaa ylimääräistä tavaraa, siitä tulee steriili ja kolkko. Vaikka sisustuslehtien sivuilta näin voisi joskus päätellä, todellisuus on totta kai toinen.

Ensinnäkin meillä kaikilla on omat mieltymyksemme, jotka eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Tavaroiden karsiminen ja organisointi tarkoittaa ihmisille eri asioita. Joku vetää kerralla koko vaatekaappinsa tyhjäksi jättäen sinne tyytyväisenä kolmet housut ja kaksi paitaa. Toinen karsii liian suureksi paisunutta kermanekkakokoelmaansa hitaasti ja harkiten. Jokainen toimii omista lähtökohdistaan käsin, eikä omaa projektia ole syytä verrata naapurin vastaavaan.

Samaan tapaan jokainen toteuttaa kodissaan omia makumieltymyksiään. Kodin ei tarvitse olla minimalistinen ollakseen siisti. Eikä seinien ei tarvitse olla valkoiset eikä yleisvärityksen harmaankalpea, vaikka koti olisikin minimalistinen. Viihtyisyys syntyy siitä, että ympäröivät esineet ovat omasta mielestä kauniita, tarpeellisia ja hyvää mieltä tuottavia.

Seuraavassa hyviä syitä harkita tavarasta luopumista, olipa tyyli mikä tahansa.

  • se on ruma
  • se on rikki
  • se on tarpeeton
  • säilytät sitä vain velvollisuudesta
  • säilytät sitä vain vanhasta tottumuksesta
  • kodista löytyy tavaralle kaksoiskappaleita
  • sitä ei ole käytetty vuosikausiin