Viikon vinkit vko 28/2012

Törmään vähän väliä kiinnostaviin sivuihin tai uutisiin, joiden aihepiiri liippaa lähetä tämän blogin sisältöä. Näin sunnuntaisin laitan linkit jakoon teille lukijoille.

Ostolakossa-blogin Virve on kirjoittanut kattavan katsauksen kosmetiikan säilyvyydestä. Jos mietit onko jokin tuote vielä käyttökelpoinen, suosittelen vilkaisemaan Virven juttua.

Real Simple -lehti neuvoo, kuinka matkalaukku pakataan ammattimaiseen tyyliin. (englanniksi)

Kaikki tuunausvinkit eivät ole turvallisia. Älä piilota modeemia kirjankansien väliin. Voit aiheuttaa tulipalon.

Mainokset

Neljäkymmentä

Laskin kenkäni. Käsittääkseni omistan 40 paria kenkiä, mukaan lukien kaikki mahdolliset kengät varvastossuista kumisaappaisiin. Jos mukaan lasketaan vielä pehmeäpohjaiset lammaskarvatossut, luku on 41. Tulos vaati useamman tarkistuslaskennan, sillä kenkiä löytyi muualtakin kuin eteisestä ja kenkähyllystä, kun aloin asiaan perehtyä. Periaatteessa mahdollista, että vintissä olisi vielä joitakin pareja, joiden olemassa olon olen unohtanut. En nimittäin jaksanut mennä sinne penkomaan. (Muistelen ettei siellä pitäisi olla kenkiä.) Mutta lopputulos on, että pelkästään minun omistamiani kenkiä on meillä kotona ainakin tuo 40 paria, kaiken muun tavaran lisäksi.

En osaa sanoa onko luku paljon vai vähän? Äkkiseltään sanoisin, että mikään minimalisti en kyllä tässä suhteessa ole. Omistan esimerkiksi kahdet kumisaappaat (pitkävartiset ja varrettomat), vaikka yksilläkin varmaan pärjäisi. Korkokenkiä on moneen lähtöön, samoin lenkkareita. Toisaalta Suomen sääolosuhteet aiheuttavat sen, että joka kaudelle on oltava omansa. Talvikenkiä oli kokonaismäärästä noin neljäsosa. Siksi arvelen, etten ole mikään pahimman laadun kenkähamsteri.

Merkittävä havainto oli se, että noiden joukossa on lukuisia kenkiä, joita en ole käyttänyt vuosikausiin ja joita minulla ei myöskään ole aikomus jatkossa käyttää. Joko ne ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä enää viitsi pitää missään, tai sitten ne ovat väärän kokoisia tai huonoja jalassa. Tästä seuraa looginen kysymys: mitä ihmettä ne sitten tekevät kaapeissani? Tämä kenkälaskuprojekti oli äärimmäisen hyödyllinen jo pelkästään tästä syystä. Tuohon epämääräiseen joukkoon kuuluvat mm.

  • Vanhat sandaalit, jotka majailevat parvekkeella. Kertoo jotain, että muistin niiden olemassa olon viimeisenä. En ikinä käytä niitä. Ajatus on joskus ollut, että kun menen parvekkeelle, voin potkaista sandaalit jalkaan ja jalkapohjat eivät tule likaisiksi. En kuitenkaan käytännössä koskaan tee niin, vaan sandaalit pyörivät siellä muuten vaan. Mitä tehdään? Roskiin!
  • Kauniit syyssaappaat, joista on vetoketju rikki. Jos ollaan rehellisiä, vetoketju on ollut rikki jo neljä vuotta. En vain ole saanut vieneeksi niitä suutariin, mutta koska kengät ovat lähes pitämättömät ja kauniit, en ole raaskinut heittää poiskaan. Mitä tehdään? Suutariin!
  • Vanhat lenkkarit. Näitä on kai säästelty huonon kelin juoksukengiksi. Enää pitäisi käydä lenkillä. Edes hyvällä säällä. Mitä tehdään? Säästetään rönttökengiksi kaiken varalta. (Huomatkaa hienovarainen itsepetos…)
  • Kävelykengät, jotka eivät enää ole muodissa, melko kuluneet. Olen käyttänyt näitä kenkiä todella paljon, mutta valitettavasti se alkaa myös näkyä. Siksi kengät ovat jääneet kaappiin, mutta en ole heittänyt poiskaan siksi, kun ne kerran ovat kuitenkin olleet niin hyvät kengät. Mitä tehdään? Kierrätetään pois kaapista lojumasta.
  • Käyttämättömät tennistossut. Aloitin kerran harrastuksen, loukkaannuin ennen kuin ehdin kenkiä käyttää, ja siitä asti ne ovat olleet kaapissa. Mitä tehdään? En tiedä. Toisaalta toivoisin joskus vielä aloittavani uudelleen, toisaalta realismin hengessä epäilen, ettei niin tule käymään seuraavan viiden vuoden aikana. Joten säästää vai esimerkiksi myydä? En tiedä, pitää vielä miettiä.

Toisaalta kenkiä katsellessa tuli enimmäkseen hyviä fiiliksiä. Pidän kaikista kengistäni, eikä niiden lukumäärä haittaa. Kuten olen tainnut ennenkin sanoa, pointti ei ole siinä että tavaraa on vähän. Olennaista on, että niistä tavaroista nauttii, jotka on päättänyt omistaa. Oikeastaan kenkien lukumäärä yllätti siinä mielessä, että olisin kuvitellut niitä olevan enemmänkin. Varsinkin kun nyt kesän aikana hankkiudun eroon niistä joita en käytä, jäljelle jäävillä on kaikilla oma käyttötarkoituksensa. Luulisin, että kiertoon lähtee noin viisi paria.

Tässä voi tehdä myös sen havainnon, että kaikki raivausohjeet eivät ole kovin fiksuja. Usein neuvotaan, että sellaiset tavarat, joita ei ole vuoteen käyttänyt, kannattaa heittää pois. Tuohon 40 pariin mahtuu esimerkiksi yhden varvassandaalit, joita olen muistaakseni käyttänyt viimeksi vuonna 2010. Ohjeen mukaan ne pitäisi siis laittaa menemään, mutta en näe siinä hirveästi järkeä. Silloin tällöin läpsyt ovat kätevät, ja toisaalta niiden säilyttäminen vie niin vähän tilaa, että voin yhtä hyvin säästää ne. Sen sijaan kengät, joita olen säästänyt vaikka ne ovat huonossa kunnossa, saavat mennä. Joukossa oli myös kaksi paria muistokenkiä. Toiset ovat edelleen juhlakäytössä muistoarvosta huolimatta. Toiset taas on aikanaan ostettu ylioppilaspukua varten. Niiden muotoilu on niin ehtaa ysäriä, että vaikka ne tuolloin olivatkin ihanat, en voisi kuvitella enää kulkevani niissä missään. Mutta aion silti säästää ne aarteiden joukkoon. Saavatpahan lapsenlapset joskus ällistellä mennyttä muotia.

Ja nyt tärkeä kysymys: kuinka monta paria kenkiä omistat? Kuka uskaltaa vastata?


Juhlat ohi – paluu todellisuuteen

2,5 päivää systemaattista siivoamista, 0,5 päivää juhlintaa, 1 päivä toipumista. Nyt olen jälleen ihmisten kirjoissa ja blogikin päivittyy. Optimistisesti lupasin teille päivityksen jo eilen, mutta huh sentään, juhlien järjestäminen ottaa joskus koville. Tarkemmin sanottuna järjestin kodissani konsertin. Olohuoneeseen piti siis mahduttaa neljän hengen bändi soittimineen, noin 25 kuulijaa sekä runsas viinitarjoilu. Ihan tavallinen siivous ei siis riittänyt, sillä tilaan piti mahduttaa lisää tuoleja ja toisaalta poistaa muutamia huonekaluja, jotka olivat tiellä. Tämän lisäksi olin siis saanut päähäni, että meillä piti näyttää erityisen hienolta. Kaikki onnistui paremmin kuin hyvin, mutta emäntä oli sunnuntaina jokseenkin naatti.

Normaalin siivouksen lisäksi pesin 10 ikkunaa ja lattian. Halusin kaikki ikkunalaudat, pöytätasot, kirjahyllyn reunat ja muut pinnat tyhjiksi sälästä. Suurimman haasteen muodosti keittiö, jossa säilytetään paljon tavaroita pöytätasojen päällä. Sen lisäksi jynssäsin 2 kpl vessoja tavallista kiiltävämpään kuntoon, samoin kuin kylppärin (koska tulossa oli myös muutama lapsivieras, arvelin että kylppäriäkin saatetaan tarvita) sekä siivosin parvekkeen. Kehittelin pari kukka-asetelmaa ja askartelin kuohuviinilasien jalkaan koristeet, joista jokainen tunnistaisi omansa.

Kun omaa kotiaan alkaa katsella todella kriittisellä silmällä, huomaa yllättäviä yksityiskohtia. Meillä on lasiovinen kirjakaappi, ja lähempi tarkastelu osoitti, että alaovet ovat sormenjäljissä sekä sisä- että ulkopuolelta. Musta kiiltävä piano vetää myös sormenjälkiä puoleensa kuin magneetti, sen putsaamiseen meni ainakin vartti. Eteisen seiniin oli ilmestynyt mustia viiruja, joihin en normaalisti ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Projekti oli omalla tavallaan antoisa, joskin myös väsyttävä. Seuraavassa havaintoja, joita tein siivoamisen ohessa:

Huipputuote on taikasieni. Se poistaa valkoisista seinistä väriliidut ja muut viirut. Samoin huonekaluista ja leluista. En enää pärjäisi ilman tätä tuotetta. Suosittelen lämpimästi!

Kaikki kukkakaupat olivat kiinni. Jouduin siis kehittämään ratkaisut omasta päästä. Ostin Alepasta kimpun ruusuja, leikkasin varsista puolet pois ja karsin suurimaan osan lehdistä. Saksin omasta muratista oksia ja asettelin niitä ruusujen sekaan. Jos kukkakaupat pettävät, kannattaa siis kääntyä omien viherkasvien puoleen. Samalla linjalla naamioin parvekkeella oleva tyhjän ruukun nostamalla pari viherkasvia sisältä kyseiseen ruukkuun. Alunperin siihen oli tietysti tarkoitus tulla joku upea kukkiva puska, mutta koska sitäkään ei nyt tähän hätään saanut, piti keksiä muuta. Pari vihreää joulukaktusta näytti kuitenkin paremmalta kuin tyhjä ruukku tönöttämässä parvekkeen nurkassa.

Mitä tyhjempää on, sitä siistimmältä näyttää. Tämä on aika hassu ilmiö. Vaikka kaikki tavarat olisivat omalla paikallaan, pölyt pyyhittynä ja sormenjäljet siivottuna, näyttää silti jotenkin sotkuisemmalta jos tavaroita on paljon esillä. Näin siksi paljon vaivaa ”piilotellessani” ihan tavallisia tavaroita. Kaukosäädin, johdot, tiskiharja, kalenteri, aurinkolasit, puhelimen laturi, kengät, hiusharjat… Kaikki tuiki tavallisia ja tarpeellisia esineitä, joita tarvitaan joka päivä ja jotka juuri siksi ovat yleensä jossain esillä. Mutta tässä on se sisustuslehtien salaisuus – niiden kuvista nämä tavarat on aina laitettu piiloon. Seuraavan kerran kun bongaat lehdestä eteisen, jonka naulakossa roikkuu yksi takki ja kenkätelineessä on kahdet kengät, muista että kyseessä on toinen kahdesta vaihtoehdosta: joko asunnossa asuu äärimmäinen minimalisti, tai sitten kuva on lavastettu. Meidän eteinen oli viime lauantaina lavastettu – mutta äärimmäisen siisti!


Tulossa pian…

Terveisiä työmaalta! Arkijärki-blogi joutuu elämään pari päivää hiljaiseloa, sillä vaatimatttomana tavoitteenani on saada kotini muistuttamaan hetkeksi sisustuslehtien unelmia. Vaikka meillä onkin perussiistiä, niin siitä huolimatta helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin ilman ammattilaisten apua. Viikonloppuna on juhlatilaisuus, jolloin haluan kodin olevan kirjaimellisesti edustuskunnossa… joten nyt metsästän sitä kaikkea pientä silppua, jota on kertynyt pitkin ikkunlautoja, hyllyjä ja pöytätasoja. Koska en halua, että samainen silppu romahtaa niskaan heti, kun joku erehtyy avaamaan jonkun kaapin oven, sille on keksittävä järkeviä säilytyspaikkoja. Se taas tunnetusti vie aikaa ja energiaa. Lopputuloksena on toivottavasti avaraa selkeyttä ja harmoniaa. Tosin aion käydä myös kukkakaupassa hakemassa hieman silmänlumetta. Tuoreet kukat tekevät ihmeitä sisustukselle. Raportti onnistumisesta (tai epäonnistumisesta) seuraa alkuviikosta.

Kunhan tästä urakasta selviän tulossa on kenkäpostaus – nimenomaan määrällinen, ei laadullinen. Muistin että olen luvannut kertoa kuinka monta paria kenkiä omistan. Lopputulos on itsellenikin vielä epäselvä, mutta olen jo tehnyt yhden aiheeseen liittyvän oivalluksen. Siitä lisää siis piakkoin.

Tuohon Stockmann-aiheesseen täytyy myös palata. Olisi kiva kuulla onko jollain muulla ollut samoja kokemuksia.

Ja vielä yksi uusi idea: sunnuntaina alkaa joka viikko päivittyvä linkkilista, jonne kerään viikon aikana Arkijärkeä, raivaamista, organisoimista yms. sivuavia uutisia pitkin nettiä. Joten pysykäähän kanavalla, uutta on tulossa heti kun näistä hommistani selviän.

 

 


Aika skarpata, Stockmann!

Hei! Blogi on muuttanut osoitteeseen arkijarki.net. Alla oleva postaus löytyy sieltä, samoin kuin muutenkin aiemmat tekstit. Tämä blogi ei enää päivity. Arkijarki.net sen sijaan päivittyy monta kertaa viikossa. Tule sinne!

********

Ostin Stockan verkkokaupasta pari aletuotetta. Hämmästyin pakkausta avatessani, kun sieltä puuttui osa tilauksesta. Tarkistin tilausvahvistuksen ja varmistuin: olin tilannut ja maksanut enemmän, kuin mitä paketista löytyi.

Soitin heti kanta-asiakaspalveluun ja selitin tilanteen. Linjan toisessa päässä vastasi aavistuksen masentuneen oloinen asiakaspalvelija, joka pahoitteli tapahtunutta vuolaasti. Syy tuotteen puuttumiseen oli melko mielenkiintoinen. Stockmannin verkkokauppa ei nimittäin pysy ajantasalla siitä, mitä tuotteita kaupassa on. Jos joku tavara myydään loppuun, tieto siitä ei välttämättä siirry verkkokauppaan asti, saati sitten ostajalle. Ostaja ei saa missään vaiheessa tietoa siitä, että tuote on päässyt loppumaan. Sen sijaan ostajan annetaan kaikessa rauhassa maksaa tuote, ja vastuu virheen huomaamisesta jää täysin ostajalle itselleen. Mielestäni tämä on varsin kyseenalaista toimintaa. Olkaa siis tarkkana, kun tilaatte Stockalta. Stockmann vie kyllä rahanne, muttei anna vastinetta.

Ihmettelen, miksei Stockmann ole tehnyt asialle mitään, vaikka ongelma on asiakaspalvelun mukaan tiedostettu. Tavarat pakataan joka tapauksessa käsin, ja viimeistään pakkaaja varmasti huomaa, että tuote puuttuu. Ei olisi iso vaiva sujauttaa pakettiin lappu, jossa lukisi esim. ”HUOM! Tilaamanne tuote oli loppunut! Ottakaa yhteys asiakaspalveluun!” Tämä on siis ihan minimi, mitä voisi Stockmannin kaltaiselta liikkeeltä odottaa. Asiasta pitäisi tietysti tiedottaa myös verkkokaupan sivuilla, viimeistään maksuvaiheessa. Ensisijaisesti kuitenkin odotan, että Suomen tunnetuin tavaratalo pystyisi fiksaamaan nettisivunsa siihen kuntoon, ettei tällaista pääse tapahtumaan.

Asiakaspalvelijaa kävi sääliksi, hän oli selvästi saanut näihin puheluihin vastailla jo monta kertaa. Rahat luvattiin palauttaa suoraan tilille, asiaa pahoiteltiin syvästi ja aidon kuuloisesti (tästä pisteet), ja lopuksi minulle luvattiin hyvittää seuraavan tilauksen postikulut. Kaunis ajatus, mutta kuulkaa miten se käytännössä toteutetaan: Koska nettikauppa ei nyt yksikertaisesti tue minkäänlaista asiakaspalvelua, minun täytyy itse huolehtia tästäkin. Ensi kerralla kun tilaan, minun pitää itse muistaa, että postikulut on luvattu ilmaiseksi. Tilauksen tehtyäni minun pitää soittaa asiakaspalveluun, josta he näkevät tiedoistani, että postikulut on luvattu hyvittää. Sitten siellä joku palveluhenkilö tekee jotain, joka hyvittää postikuluni. Tämä ei kuulosta mitenkään vakuuttavalta. Epäilen että postikulut varmaankin palautetaan tililleni erikseen… olettaen että homma toimii.

Stockmann! Olen uskollinen asiakkaanne. Mutta tämän tyyppinen toiminta on säälittävää pelleilyä. Ryhdistäytykää nyt, jos haluatte että ikinä enää käytän verkkokauppaanne. Kiitos.


Säästää vai ei, siinä pulma

Hyvä pahvilaatikko. Sellaista on vaikea heittää pois, koska se on niin hyödyllinen – jos sitä sattuu tarvitsemaan. Jonkun ammattiraivaajan tekstiä lukiessani törmäsin hauskaan yksityiskohtaan: suomalaiset vinttikomerot ovat kuulemma täynnä tyhjiä pahvilaatikoita. En millään muista missä tähän heittoon törmäsin, joten valitettavasti en voi linkittää. Jäin kuitenkin miettimään tätä, koska tunnistin oman vinttini kuvauksesta heti.

Säästin pitkään lähestulkoon kaikki pakkausmateriaalit, mitä kotiini kantautui. Muovipussit, lahjapaperit, pahvilaatikot, rasiat, kuplamuovit ja mitä vielä. Astioiden alkuperäislaatikot. Paksut kirjekuoret. Joskus jopa niitä styroks-palleroita. Nämä kaikki veivät tietysti paljon tilaa (etenkin vintillä). Tarvitsin suurinta osaa varsin harvoin, lukuunottamatta niitä kertoja, kun olin muuttamassa. Silloin oikeastaan kaikille säästetyille pakkausmateriaaleille tuli käyttöä.

Jossain vaiheessa hermostuin siihen, että kaikki edellä mainittu vei niin paljon tilaa, ja päätin vähentää pakkausroinan määrää. Niinpä heitin roskiin pakkauksen, jossa tuli vauvan leikkimatto ja lelukaari. Voi olla, että unenpuute hämärsi ajatustoimintaani noina aikoina, mutta sittemmin olen monesti katunut sitä liikettä. Lapsi viihtyi lelukaaren alla rajallisen ajan, jonka jälkeen kyseinen vekotin muuttui tarpeettomaksi. Samalla kävi ilmi, että alkuperäinen pakkaus olisi ollut äärettömän kätevä siinä vaiheessa, kun laite siirrettiin vintiin säilytykseen.

Tästä episodista viisastuneena en ole enää heittänyt yhtä innokkaasti pois alkuperäisiä säilytystarpeita. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että ne vievät paljon turhaa tilaa, enkä haluaisi säilyttää mitään tarpeetonta. Olenkin pohtinut aika paljon sitä, mitkä pakkausmateriaalit olisi fiksua säilyttää ja mistä voisi luopua kaikessa rauhassa. Seuraava systeemi on se, jota suurin piirtein noudatan tällä hetkellä. En kuitenkaan yritä väittää, että kyseessä olisi ylivoimaisesti paras menetelmä, saati sitten lopullinen totuus. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mieltäni milloin tahansa 🙂

Säästän kaikki sellaiset pakkaukset, joita uskon tarvitsevani juuri kyseisen esineen pakkaamiseen joskus myöhemmin. Jos pidän mahdollisena, että haluan joskus laittaa esineen säilytykseen, säästän pakkauksen. Alkuperäispakkaukset ovat kokemukseni mukaan usein toimivin tapa säilyttää tavaroita. Esimerkkejä tällaisista alkuperäispakkauksista ovat mm. tyynyjen ja peittojen pussit, lelujen ja pelien pakkaukset, astioiden pakkauslaatikot (etenkin lasit ja lautaset), kenkälaatikot jne.

Säästän lisäksi siistit lahjapussit, kaupan muovipussit, paperipussit, isoimmat kuplamuovin palat ja silloin tällöin jonkun erikoiskirjekuoren. Paksuja ”topattuja” kirjekuoria en kuitenkaan pidä säästössä yhtä tai kahta kappaletta enempää. Kierrätän kaikki edellä mainitut pussit.

En kuitenkaan säästä mitään sellaisia pakkauksia, jotka menevät avattessa rikki.

En säästä pieniä muovipusseja, joita saa mukaan esim. apteekeista. Yritän välttää näiden minikokoisten muovipussien ottamista mukaan ollenkaan, mutta jos jostain sellainen tarttuu, laitan sen kotona energiajätteeseen. Hedelmäpusseja käytän roskapusseina.

En myöskään (enää) säästä kaikkia pahvilaatikoita. Kun netistä tilaa tavaraa, se saapuu yleensä pahvilaatikossa, josta periaatteessa voisi tulla hyvä muuttolaatikko. En kuitenkaan enää säilyttele näitä laatikoita varmuuden varalta. Ensinnäkin toivon, ettei minun tarvitse muuttaa pitkiin aikoihin. Jos niin kuitenkin kävisi, olen jo oppinut luottamaan siihen, että pahvilaatikot eivät lopu maailmasta kesken. Pari varalaatikkoa vintistä toki löytyy… mutta niiden lukumäärä ei enää lisäänny joka kerta, kun kotiin tulee tavaraa pahviin pakattuna.


Poissa silmistä, poissa mielestä – siis mökillä

Tavaroista luopuminen on tunnetusti vaikeaa, mutta suomalaiset ovat keksineet ongelmaan luovan ratkaisun. Nimittäin kesämökit. Kesämökit ovat loistava paikka säilöä sellaisia tavaroita, joita ei oikeastaan tarvitse, mutta joita ei raatsi heittää poiskaan. Kesämökillä tavaroiden oikeastaan kuuluukin olla kuluneita ja kulahtaneita, kenties hieman rikkikin. Se ei haittaa koska sehän vain luo oikeaa tunnelmaa.

En tiedä onko missään muussa kielessä vastinetta käsitteelle ”mökkivaatteet”. Mutta kaikkihan tietävät mistä on kyse – virahtaneita t-paitoja, ikivanhoja tikkitakkeja, rönttöhousuja, mainoslippiksiä ja aavistuksen vuotavia kumppareita. Voisi puhua myös ”mökkilukemistosta” – vanhoista aikakauslehdistä, dekkareista ja sekalaisista pokkareista, jotka kaikki ovat lukeneet moneen kertaan. Epäilemättä on olemassa myös ”mökkiastioiden” ja ”mökkilelujen” kategoriat, ja varmasti monia muitakin.

Oikeastaan tässä on ihan järkeä. Kysehän on eräänlaisesta kierrätyksestä, jossa omia tavaroita kierrätetään itselle toissijaiseen käyttöön silloin, kun tilalle on hankittu jo jotain uutta. Ja kyllähän ne hieman kuhmuiset mukit todella tuovat sitä omaa tunnelmaa kesäkeittiöön. Kyseenalaistaisin homman siinä vaiheessa, kun mökille kuskataan tavaraa, jota siellä ei oikeasti tarvita tai joka on niin rikki, ettei sitä voi käyttää.

Jos tunnistat itsessäsi impulssin säästää joku roinaksi luokiteltava esine siksi, että senhän voi viedä mökille, mieti vielä uudestaan. Kesämökin vintin nurkkaan tungettu rikkinäinen matkalaukku ei varsinaisesti ole hävinnyt minnekään, se on vain muuttanut uuteen paikkaan asumaan. Jos pystyt heti kuvittelemaan tilanteen, jossa vanhasta tavarasta on mökillä iloa tai hyötyä, on tavaran säästäminen perusteltua. Jos taas ei heti tule mieleen, mitä käyttöä sille vanhalle matkalaukulle olisi siellä kesämökillä, on parempi jättää se viemättä. Samaan tapaan mökkiromppeitakin kannattaa välillä karsia. Vanhimmat vuosikerrat voi käyttää sytykkeiksi, ja ehkä ne vuotavimmat kumpparitkin voi joskus uusia. Sillä tavalla mökille mahtuu tulevinakin vuosina, eikä kesäpaikka muutu vaivihkaa kaatopaikaksi.