Kuka kaveriksi?

Tavaroiden karsiminen on kivempaa kaksin kuin yksin. Jos nimittäin osaa valita seuransa oikein. Ideaali karsimiskumppani on hyvällä tuulella ja hänellä on runsaasti aikaa. Hän auttaa keskittymään olennaiseen; kun oma ajatus alkaa harhailla, kaverin tehtävänä on palauttaa huomio lempeästi takaisin käsillä olevaan urakkaan. Toisaalta hän voi muistuttaa siitä, että välillä on hyvä syödä, juoda ja jaloitella. Hyvä raivauskaveri on myös hienotunteinen – kun kaapista nousee sentimentaalisista syistä säilytetty Elviira-tädin vanha yöpaita, hän ei ala päivitellä, kuinka käsittämätöntä rojua ihmiset säilyttelevät.

Raivaaminen voi olla rankkaa ja tylsää yksin. Sopiva kaveri pitää mielialaa yllä ja kaksi käsiparia on aina tehokkaampi kuin yksi. Kaksin saa siis todennäköisesti nopeammin ja enemmän aikaiseksi kuin yksin puurtaessa. Mutta älä pyydä avuksi ketä tahansa. Jos tarkoitus on karsia tavaroita niin, että iso osa niistä päätyy kierrätykseen tai roskiin, on etenkin oltava tarkkana. Sellainen ihminen, jolla on emotionaalinen side raivattaviin tavaroihin on tuskin avuksi. Sen sijaan että hän auttaisi luopumaan, voi vaikutus ollakin päinvastainen. Pahimmassa tapauksessa hyvää tarkoittava sukulainen voi suorastaan torpedoida koko hankkeen: ”Et voi heittää tuota pois! Sehän on Väiski-vaarin vanha rakas ruohonleikkuri! Sitä voi joku joskus jossain vielä käyttää!” Siksi vanhemmat, sisarukset ja muut läheiset eivät aina ole se paras vaihtoehto.

Kokemukseni mukaan raivauskaverista on eniten apua, kun työn alla on autotalli, lastenhuone tai vaikkapa keittiö. Yhdistävä tekijä on joka tapauksessa se, että kohteen sisältö ei ole äärettömän henkilökohtaista. Toisin sanoen riski sille, että vastaan tulisi esineitä joita et halua kenenkään näkevän, on pieni. Arvelen, että esimerkiksi vaatekaapin raivaus olisi paljon henkilökohtaisempi urakka. Tietysti silloin, kun luottamus kaveriin on ehdoton, ei henkilökohtaisten asioiden esittely ole mikään ongelma.

Loppuun haluaisin vielä lisätä, että kaverin tehtävänä ei ole tehdä päätöksiä puolestasi, ainoastaan seistä moraalisena tukena. Viime kädessä vastuu omista tavaroista on aina itsellä.

Mainokset

Tavaroiden karsiminen

Blogiini tullaan usein googlen kautta. Tavaroiden karsiminen on yksi suosituimmista hakusanoista. Olen mietiskellyt tätä aihetta ja mitä siitä haluaisin sanoa. Karsiminen viittaa siihen, että jotakin on liikaa. Koska hakusanana on aina tavarat (tai joskus roina), veikkaan että kyse on jonkinlaisesta yleisfiiliksestä, ei jostain tietystä tavararyhmästä. Ilmeisesti monia vaivaa tunne, että kaikkea on liikaa.

Kokemukseni mukaan tavaroiden karsiminen sillä perusteella, onko jokin esine tarpeellinen, voi olla vaikeaa. Tarpeellisuus on hyvin rationaalinen lähtökohta, ja usein tuntuisi luontevalta lähteä siitä liikkeelle. Mutta tarpeellisuus ei aina anna selkeitä vastauksia. Ensinnäkin voi olla vaikeaa päättää, onko jokin tarpeellinen vai ei. Mistä tietää, kuinka monta paitaa, kulhoa tai vanhaa postikorttia ihminen tarvitsee? Toiseksi tarpeettomistakin esineistä voi olla iloa – esimerkiksi monet koriste-esineet eivät ole elämisen kannalta tarpeellisia, mutta ne ilahduttavat mieltä. Toisaalta voi olla vaikea luopua jostain esineestä, koska periaatteessa sitä saattaisi tarvita vielä, mutta samaan aikaan härveli vie tilaa ja harmittaa.

Siksi toinen, mielestäni yhtä hyvä lähestymistapa on kysyä itseltään, pidänkö tästä esineestä? Jos tavaroita pitää karsia, se kertoo siitä ettei niistä ainakaan ole puutetta. Silloin on ihan relevanttia miettiä, tuottaako joku esine iloa ja mielihyvää, vai ei. Autoin viikonloppuna ystävääni organisoimaan lastenhuonetta uuteen järjestykseen. Vaatekaappeja täyttäessä oli luontevaa samalla karsia niiden sisältöä. Ystäväni jäi pyörittelemään erästä paitaa kädessään – pitäisikö se säästää vai laittaa pois? Periaatteessa ihan sopiva ja ehjä, ehkä se pitäisi säästää… mutta hetken mietittyään ystäväni totesi, ettei ollut koskaan pitänyt paidasta ja nakkasi sen saman tien kierrätyspussiin. Minusta se oli juuri oikea valinta. Lapsilla oli vaatteita yllin kyllin, joten olisi ollut turhaa säästää paitaa, josta ei pidä ja jota ei tarvita. Ystäväni karsi vaatteita myös sillä perusteella, olivatko ne tarkoituksenmukaisia: liian pienet ja resuiset pantiin pois.

Kaappeja järjestäessämme pohdin, että samoja periaatteita voi noudattaa minkä tahansa tavaroiden karsimisessa. Oikeastaan koko homman voi kiteyttää kahteen kysymykseen:

  1. Pidänkö tästä?
  2. Toimiiko se?

Jos vastaus kumpaan tahansa kysymykseen on ei, on kyseessä todennäköisesti esine, josta voi luopua hyvällä omallatunnolla. Tietysti on yksittäistapauksia, jolloin ei-vastaus ei vielä suoraan johda roskakoriin. En esimerkiksi liiemmin pidä sadetakistani, mutta se toimii ja on ainoa kappale, joten en aio luopua siitä vielä hetkeen. Sen sijaan kenkäprojekti nosti esiin kenkiä jotka periaatteessa toimivat mutta joista en pitänyt, sekä kenkiä joista kyllä pidän mutta jotka eivät enää toimi. Tässä tapauksessa molemmat saavat mennä, sillä kenkiä minulla riittää.

Tämä on niin hyvä aihe, että taidanpa kirjoittaa siitä vielä lisääkin. Mutta tässä muutama ajatus näin alkuun sille joukolle, joka on halunnut lukea nimenomaan tavaroiden karsimisesta.

 


Tämä toimii: lehtien kierrätys

Eilen mainostin, että lehdet pysyvät meillä hyvin hanskassa. Systeemi toimii seuraavalla tavalla:

  • Hesari laitetaan paperikeräykseen samana päivänä kuin se on tullut, tai viimeistään seuraavana aamuna.
  • Hesarin mukana tulee valtava määrä mainoksia. Ne lentävät roskiin yleensä samalla kuin lehtikin, usein jo ennen kuin lehti edes avataan.
  • Perjantaisin ilmestyvä Nyt-liite ei nykyisin tarjoa minulle mitään kiinnostavaa, joten se menee kierrätykseen viimeistään maanantaina. Kuukausiliitettä säilytetään niin kauan kuin siinä on lukemattomia juttuja, yleensä max. kuukauden ajan.
  • Aikakauslehdille on oma lehtikori olohuoneessa. Sinne säästetään sekä tilatut että irtomyynnistä ostetut lehdet, samoin kuin mainoskatalogit jotka kiinnostavat. Kaikki lehdet palautetaan sinne jos niitä tavataan kuljeskelemasta muualta.
  • Suunnilleen joka toinen kuukausi käyn lehtikorin läpi, ja poistan sieltä kaikki luetut tai muuten vanhentuneet lehdet.
  • Ruokalehdet säästetään, koska niistä haetaan reseptejä myöhemminkin. Niillä on oma paikka kirjahyllyssä.

Lukumäärällisesti meille tulee aika paljon lehtiä. Postiluukusta tipahtaa säännöllisesti kuusi erilaista julkaisua, ja lisäksi ostan säännöllisesti tiettyjä ulkomaisia lehtiä. Viimeksi mainituista pari kappaletta on siirtynyt sähköiseksi tilaukseksi iPadiin, mutta siitä huolimatta lehtiä kertyy. Silti lehdet eivät muodosta mitään ongelmaa. Syynä on tehokas kierrätys.

Lehtien kierrättäminen on Suomessa tehty helpoksi. Kaikki paperi joka postiluukusta tulee, voidaan laittaa paperinkeräykseen. Luetut lehdet paperikassiin, ja sitten heivataan koko kassi paperikeräykseen. Tosin aihetta googlatessani löysin itselleni uuden tiedon, jonka mukaan keräyspaperin joukkoon saisi laittaa vain valkoisesta paperista tehdyt kassit. Ruskeasta paperista tehdyt kuuluvat kartonkikeräykseen. (Hyvät paperinlajitteluohjeet esim. täältä.)

Aikakauslehdet vanhenevat hitaasti, joten niitä lahjoitan usein eteenpäin kavereille. Tuttu kampaaja tai kahvilanpitäjä saattaisi myös ilahtua melko tuoreista aikakauslehdistä. Olennaista on, että en säästele luettuja lehtiä. Eilistä lehteä tarvitsee äärimmäisen harvoin, ja silloinkin artikkeli löytyy yleensä netistä.

Tämä postaus jatkaa eilen aloittamaani paperiprojektia. Seuraavaksi täytynee tarttua siihen, mitä EN toistaiseksi hallitse: arkistointisysteemiin. Luvassa on iso urakka.


Paperipinojen analyysi

Suurin osa kotini sotkuista muodostuu tällä hetkellä paperista. Paperia on paljon, sitä tulee koko ajan lisää ja suurimmalle osalle ei tunnu olevan oikeaa paikkaa. Seurauksena muodostuu pinoja, epämääräisiä kasoja ja lievää epätoivoa. Päästäkseni näistä kaikista eroon, lähestyn asiaa kolmesta näkökulmasta: 1) mitä niissä pinoissa on, 2) miten papereiden kertymistä voisi estää, ja 3) mihin ne loput pitäisi panna. Äkkiseltään voisin kuvitella, että perusteelliset vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat ongelman jokseenkin kokonaan. Tänään keskityn ensimmäiseen ongelmaan:

I Mitä niissä pinoissa on ja mistä ne paperit oikein tulevat

Vilkaisin ympärilleni ja löysin ainakin näitä kaikkia: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, mainoksia, katalogeja, laskuja, tiliotteita, veropapereita, palkkakuitteja, KELAn tiedotteita, kuitteja, postikortteja, tyhjiä kirjekuoria, käyttöohjeita, muistilappuja.

Parhaiten hallinnassa ovat lehdet. Johtuen varsin tiukasta systeemistä jonka olen itselleni kehittänyt, ylimääräisiä lehtiä ei juurikaan seilaa pitkin pöytiä. Meille tulee sekä sanomalehtiä että aikakauslehtiä, ja lisäksi ostan noin kerran kuussa yksittäisiä lehtiä, mutta vanhat lehdet heitetään epäseremoniallisesti pois uusien tieltä. Lisäksi säilytettäville lehdille on omat paikkansa.

Osoitteellista mainospostia tulee yllättävän paljon. Tilasin kerran yhden hyllykön Anttilasta. Sen jälkeen kyseinen yritys on muistanut minua säännöllisesti vaatekuvastoilla. Sama juttu monen muun nettikaupan kanssa. En tiedä, miten näitä voisi estää tulemasta, asiaan täytyy perehtyä. Jos joku teistä tietää, pliis kerro se kommenteissa! Osa mainoksista menee roskiin, mutta osa jää pyörimään lehtien sekaan. Tässä asiassa voisin ryhdistäytyä.

Ison kokonaisuuden muodostavat ns. viralliset paperit: laskut, tiliotteet, verot jne. Tällä hetkellä suurin ongelma on se, ettei niille ole kunnollista arkistointisysteemiä olemassa. Sen vuoksi tämäntyyppiset paperit jäävät pyörimään ympäriinsä. Tajuan siis juuri tällä hetkellä, että ongelma ratkeaa heti, kun päätän miten haluan nämä arkistoida.

Jäljelle jäävät siis kuitit, postikortit ja muut epämääräiset lappuset. Näen, että niiden suhteen kyse on myös päätöksenteosta, kuten edellisessä kohdassa. On hiukan mysteeri itsellenikin, miksi en heitä ruokakaupan kuitteja suoraan roskiin, vaan sirottelen niitä pitkin pöytiä. Postikortteja tipahtee aina silloin tällöin, ja niitä on mukava saada. Kysymys kuuluu, kuinka kauan yhtä postikorttia pitäisi säilyttää – viikon? Kuukauden? Vuoden? Ikuisesti? Tätä täytyy pohtia. Muistilaput ovat tietysti tärkeitä, mutta niillekin voisi keksiä jonkun loogisen paikan. Sitten on suoranaista roskaa, kuten tyhjiä kirjekuoria, jotka pitää vain laittaa paperikeräykseen.

Summa summarum: Paperiroina hajoaa moniin eri kategorioihin, joista toiset ovat paremmin hallussa kuin toiset. Se, mikä aiheuttaa sotkua on toimivan systeemin puute. Jos eri papereille on olemassa oma, looginen paikka jonne ne laitetaan, ne lakkaavat olemasta roskia. Samalla lakkaa myös stressi ja sotku. Ha! Enää pitää siis tehdä päätöksiä. Teoriassa helppoa, käytännössä hitusen haasteellisempaa. Palaan asiaan!


Kellari kuntoon – VIDEO

Olin pari viikkoa sitten raivaamassa Katrin kellaria, ja teimme jälleen videon. Tällä kertaa saatte koko pätkän katsottavaksenne. Valaistusolosuhteet eivät olleet optimaaliset, mutta muuten sisältö rokkaa. Juttelen tällä videolla mm. siitä miten ja mitä -filosofiasta ja kellarikin kokee aikamoisen muodonmuutoksen. Kahdessa ja puolessa tunnissa onnistuimme raivaamaan, lajittelemaan ja järjestämään ison määrän tavaraa. Alkupisteessä kellarissa ei oikestaan voinut liikkua kuin loikkimalla, sillä lattiaa ei näkynyt. Projektin päätteeksi suurin osa lattiasta oli näkyvillä ja joka nurkkaan pääsi kävelemään esteettömästi. Ehdottomasti inspiroivaa saada konkreettista tulosta aikaiseksi, vieläpä noin lyhyessä ajassa.

Videon kokonaispituus on noin 10 minuuttia.

Mitä piditte?


Kellarin kimppuun

Olin eilen Katrin luona jatkamassa organisointiprojektia. Tällä kertaa kohteena oli kellarikomero – joskin komero oli tässä tapauksessa väärä ilmaisu, sillä neliöitä oli noin nelinkertaisesti meidän omaan kellarikomeroon verrattuna. Valmistauduin hommaan selvittämällä, miten kellarit ( tai vintit, varastot, autotallit) olisi järkevintä organisoida. Lopputulos kiteytyy kahteen kysymyksen:

MITÄ ja MITEN.

Miten tarkoittaa, millä tavalla tavarat kannattaa kellariinsa säilöä. Kellareissa ongelmana on usein kosteus ja mahdollisesti home. Vinttikomerot ja varastot ovat puolestaan alttiita isoille lämpötilanvaihteluille. Missä tahansa säilytyspaikassa on usein pölyistä. Kaikissa kolmessa voi pesiä hiiriä, koita ja muita ötököitä. Ensimmäisenä kannattaa siis huolehtia siitä, että tavarat eivät tuhoudu säilytyksessä ollessaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vaatteet, paperit ym. herkästi piloille menevät on pakattu asianmukaisesti ja tiiviisti. Elintervikkeiden kanssa kannattaa myös olla tarkkana. Ystäväni unohti kerran vintilleen korillisen juomia lasipulloissa. Talven jälkeen jäljellä oli vain sirpaleita.

Sääntö numero kaksi: jätä lattialle tilaa. Yleensä säilytystilat ovat ahtaita, joten lattiatila on arvokasta. Ota komeron kaikki kuutiot käyttöön hommaamalla kunnon hyllyt, joille tavaraa voi pinota. Mieti mitä voisi ripustaa seinille tai kattoon; esim. pulkat ja polkupyörät voi nostaa ylös tukkimasta lattiaa. Jotain on lattiallakin usein säilytettävä, mutta huolehdi siitä, että varastossa kulkee selkeät polut joka nurkkaan. Tarkoitus on, että takaakin saa tavaraa ulos ilman, että sitä ennen pitää tyhjentää puolet varastosta.

Tee elämästä helpompaa panostamalla läpinäkyviin tiiviisti sulkeutuviin muovilaatikoihin. Jos käytössä ei ole läpinäkyviä laatikoita, merkitse näkyvästi mitä laatikossa on. Älä sorru kirjoittamaan ”sekalaista” – kahden vuoden päästä et todennäköisesti enää muista, mitä kaikkea sekalaista laatikko sisälsi. Koska kellareissa ja vinteissä ei yleensä pidetä tavaroita, joita tarvittaisiin jatkuvasti, yksittäisten tavaroiden sijainnilla ei ole niin väliä. Kaiken ei tarvitse olla ”käden ulottuvilla”. Sen sijaan on fiksua yrittää pitää kaikki vaatteet yhdessä, joulukoristeet yhdessä jne. Tämä helpottaa löytämistä ja toisaalta minimoi sen riskin, että jotain jää käyttämättä siksi, ettei se löytynyt ajoissa.

Mitä onkin sitten hankalampi kysymys. Mitä kellarissa säilytetään? Mitä siellä pitäisi säilyttää? Tässä liikutaan harmaalla alueella. Itse varaisin ykköspaikan tavaroille, joita tarvitaan joka vuosi, mutta kausittain. Tällaisia ovat esimerkiksi jo edellä mainitut joulukoristeet, talvirenkaat, matkalaukut, kausivaatteet ja jotkut urheiluvälineet. Mielestäni olisi loogista, että näille olisi aina varattuna tilaa. Sen jälkeen tulevat ns. aarteet; tavalla tai toisella tunnepitoiset esineet. Sitten on vielä harvoin tarvittavia tavaroita, jotka odottavat mahdollista tulevaisuuden käyttöä, kuten lastenvaatteita, huonekaluja, mattoja yms. Lopuksi varastoista löytyy yleensä tavaraa, joka on kutakuinkin tarpeetonta, mutta josta ei vain ole tullut luovuttua. Tai mitä sanotte seuraavista: edelliseltä asukkaalta jääneet tavarat, maalipurkit joissa on maalia noin sentti pohjalla, pakkausmateriaalia esineistä joita ei enää ole olemassa, rikkinäiset huonekalut…

Jos kellaria alkaa toden teolla raivaamaan, aloittaisin näistä viimeksi mainituista. Tilaa tulee melko helposti vain heittämällä roskat roskiin. Muiden tavaroiden kanssa täytyy käyttää omaa harkintaa, ja miettiä mitkä niistä ovat itselle tärkeimpiä.


Kirjojen kierrätys

Hei! Blogi on muuttanut osoitteeseen arkijarki.net. Alla oleva postaus löytyy sieltä, samoin kuin muutenkin aiemmat tekstit. Tämä blogi ei enää päivity. Arkijarki.net sen sijaan päivittyy monta kertaa viikossa. Tule sinne!

********

Olen yrittänyt selvittää, miten kirjoista pääsisi kestävällä tavalla eroon. Tapoja on monia, mutta etukäteen kannattaa varautua siihen, että kirjojen käyttöarvo on yleensä suurempi kuin niiden jälleenmyyntiarvo. Hintaan vaikuttaa paitsi kunto, myös kysyntä.

1. Myy

Kirjoja voi viedä joko antikvariaatteihin myytäväksi, tai sitten niitä voi yrittää myydä itse. Useimmat divarit eivät kuitenkaan automaattisesti ota vastaan mitä tahansa kirjoja, saati sitten maksa niistä. Vanhojen tietosanakirjojen, kartastojen yms. markkinat ovat varsin pienet. Parempi menekki on uusilla kirjoilla ja bestsellereillä.

Itse kirjoja voi kaupata esim. kirpputoreilla. Muista kuitenkin realistinen hinnoittelu, jos todella haluat päästä teoksista eroon. Mieti, kuinka paljon olisit itse valmis maksamaan vanhasta kirjasta? Netistä löytyy myös kirjakirpputori. Tästä ei itselläni ole mitään kokemusta, joten en osaa sanoa miten hyvin palvelu toimii. Jos olet käyttänyt sivustoa, olisi kiva kuulla kokemuksia!

Oppikirjoilla voi olla hiukan parempi menekki. Mm. Suomalainen Kirjakauppa ostaa käytettyjä lukiokirjoja.

2. Lahjoita

Ylivoimaisesti helpointa on antaa kirjoja ilmaiseksi. Jokunen vuosi sitten perkasin oman hyllyni, tein ylimääräisistä listan ja lähetin sen kavereille. Jaoin kirjat pois siinä järjestyksessä, kuin joku ilmoitti tietyn kirjan haluavansa. Kirjoja voi viedä myös kierrätyskeskuksiin ja SPR:n Konttiin. Jotkut kirjastot ottavat pieniä määriä vastaan käytettyjä kirjoja. Helsingissä Itäkeskuksen kirjastossa on tällainen hylly. Voit myös kysellä, olisiko kirjoille käyttöä paikallisissa kouluissa tai muissa organisaatioissa –  mitään kaikenkattavaa systeemiä ei tietääkseni ole olemassa, mutta kysymällä saattaa löytää halukkaita ottajia.

3. Vastuullisesti roskiin

Kirjat voi laittaa paperikeräykseen, mutta kannet pitää repiä sitä ennen irti. Ne taas voi laittaa energiajätteeseen.

4. Luovia ratkaisuja

Jos kirjojen tuhoaminen ei hirvitä, vanhoja kirjoja voi käyttää askartelumateriaalina. Olen nähnyt mm. vanhoista kirjoista tehtyjä lampunjalkoja (ei niin karsea hökötys kuin voisi kuvitella). Antikvariaatti Sofia tekee vanhoista kirjojen kansista mm. muistikirjoja.

Periaatteessa tykkään myös Bookcrossing-ideasta. Tosin en ole varma, miten ekologista on dumpata puolet kirjahyllystään pitkin puistoja? Lisää hyviä ideoita voi jakaa kommenttilaatikossa!