Tervetuloa uuteen kotiin!

Arkijärki muuttaa! Uusi osoite on:

http://arkijarki.net/

Päivitä siis kirjanmerkkisi. Sisältö pysyy samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta nyt Arkijärjellä on oma osoite. Tämä wordpress.com -osoite lakkaa päivittymästä, mutta vanhat tekstit pysyvät täällä toistaiseksi. Uusi osoite on päivitetty blogilistalle, joten sitä kautta blogia seuraavien ei tarvitse tehdä mitään.

Tämän vanhan blogin koko sisältö on siirretty uuteen osoitteeseen, joten sieltä löytyy koko arkisto kommentteineen. Jatkossa kannattaa kommentoida tuonne arkijarki.netin puolelle – ainakin jos toivoo saavansa vastauksen.

Kaikki uudet, vanhat ja satunnaiset lukijat – tervetuloa arkijarki.netiin!

Mainokset

Magneettimittari

Hei! Blogi on muuttanut osoitteeseen arkijarki.net. Alla oleva postaus löytyy sieltä, samoin kuin muutenkin aiemmat tekstit. Tämä blogi ei enää päivity. Arkijarki.net sen sijaan päivittyy monta kertaa viikossa. Tule sinne!

********

Törmäsin todella kiehtovaan tutkimukseen. Kalifornialaisessa UCLA:n yliopistossa seurattiin monen vuoden ajan 32 keskiluokkaisen lapsiperheen elämää. Seuranta oli todella intensiivistä, perheiden elämä otettiin lähestulkoon kirjaimellisesti suurennuslasin alle. Vuosien tutkimustyön tuloksena on syväluotaavaa analyysiä siitä, miten amerikkalainen keskiluokka käyttää aikansa ja rahansa – ja mitä he omistavat. Yksi johtopäätös oli yli muiden: tavaraa on paljon ja sitä tulee koko ajan lisää.

Tutkijat tekivät  yhden merkillisen havainnon: jääkaapin ovessa oleva määrä tavaraa korreloi suoraan sen kanssa, miten paljon tavaraa kyseisestä taloudesta muuten löytyi. Mitä suurempi pinta-ala ovesta oli magneettien, muistilappujen, piirustusten, lukujärjestysten ja ties minkä kaman peitossa, sitä suuremmasta ”roinatoleranssista” se kertoi. Tutkimuksen mukaan keskiluokkaisen amerikkalaisen jääkappin ovessa on noin 52 erillistä objektia. Huipputapauksessa jääkaappia peitti 166 kappaletta kaikenlaisia asioita, eikä oven pinta-ala enää riittänyt, vaan magneetit olivat levinneet myös jääkapin seinustalle.

Olisipa hauska tietää, miten asia on Suomessa! Puhtaasti fiilispohjalta arvioiden sanoisin, että tulokset olisivat luultavasti hyvin samansuuntaisia. Meidän jääkaapin ovessa on tällä hetkellä kaksi magneettia. Niillä oveen on kiinnitetty yksi postikortti ja kaksi piirustusta. Yhteensä viisi esinettä, eli noin 10% amerikkalaisesta keskiarvosta. Tuntuu siltä, että määrä korreloi muun roinan kanssa varsin hyvin. Toisaalta tähän vaikuttaa se, että olen tietoisesti välttänyt kasaamasta kaapin oveen tätä enempää tavaroita. Nämäkin esineet siirtyvät ajan myötä muihin arkistoihin, ja oveen tulee jotain muuta.

Jääkaappi on kätevä paikka säilöä informaatiota, jonka haluaa olla jatkuvasti esillä. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että useimmiten informaatio oli vanhentunutta. Vanhoja listoja ei siis ollut otettu pois, vaan niiden päälle oli vain kiinnitetty uusia. Jos kaipaa keittiöönsä visuaalista selkeyttä, jääkaapin ovi on siis hyvä paikka aloittaa. Ainakin jos tätä tutkimusta on uskominen.

Tässä linkki artikkeliin, jossa kerrotaan tutkimuksesta enemmän (englanniksi).


Lisää kenkiä

Pikapäivitys kännykästä. Olen mökillä. Tajusin että olen etäsijoittanut kolmet kengät tänne: kahdet vanhat lenkkarit sekä yhdet vanhat kävelykengät. Näistä kävelykengät ovat aktiivisessa käytössä. Jos nämä lasketaan yhteen kotona olevien kanssa, lopputulos on 43 paria kenkiä. Kuvaavaa on, että en kotona muistanut alkuunkaan näiden olemassaoloa, ja täälläkin koko totuus paljastui vasta kun menin vinttiin ihan muissa asioissa. Mietiskelin että tässä on oivallinen esimerkki siitä, miten tavaraa kertyy, kasaantuu ja lopuksi sitä ei enää edes muista.


Viikon vinkit 29/2012

Joka sunnuntai täällä ilmestyy lista kiinnostavista linkeistä, joiden aihepiiri tavalla tai toisella liittyy arkijärkeen.

Iltasanomat listaa lyhyesti, millaisia kesämökin remontteja kannattaa yrittää itse ja milloin on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.

Helsingin Sanomat puolestaan kertoo, että naiset kierrätävät ahkerammin kuin miehet, mutta yllättäen tulotason kasvu ei lisää kierrättämistä.

Olen varsin keskinkertainen viherpeukalo, mutta onneksi netistä löytyy minua lahjakkaampia. Tässä linkissä yleisimmät huonekasvien hoitovirheet sekä miten ne korjataan. Tiesittekö, että myös liika kasteleminen kellastuttaa lehdet? Koska en ole puutarhuri, en pysty arvioimaan miten päteviä nämä ohjeet todellisuudessa ovat, mutta ainakin minut tämä lista vakuutti.

Kekseliäs ja hauska tapa säilyttää koruja. Tässä on arkipäivän luovuutta!


Kuka kaveriksi?

Tavaroiden karsiminen on kivempaa kaksin kuin yksin. Jos nimittäin osaa valita seuransa oikein. Ideaali karsimiskumppani on hyvällä tuulella ja hänellä on runsaasti aikaa. Hän auttaa keskittymään olennaiseen; kun oma ajatus alkaa harhailla, kaverin tehtävänä on palauttaa huomio lempeästi takaisin käsillä olevaan urakkaan. Toisaalta hän voi muistuttaa siitä, että välillä on hyvä syödä, juoda ja jaloitella. Hyvä raivauskaveri on myös hienotunteinen – kun kaapista nousee sentimentaalisista syistä säilytetty Elviira-tädin vanha yöpaita, hän ei ala päivitellä, kuinka käsittämätöntä rojua ihmiset säilyttelevät.

Raivaaminen voi olla rankkaa ja tylsää yksin. Sopiva kaveri pitää mielialaa yllä ja kaksi käsiparia on aina tehokkaampi kuin yksi. Kaksin saa siis todennäköisesti nopeammin ja enemmän aikaiseksi kuin yksin puurtaessa. Mutta älä pyydä avuksi ketä tahansa. Jos tarkoitus on karsia tavaroita niin, että iso osa niistä päätyy kierrätykseen tai roskiin, on etenkin oltava tarkkana. Sellainen ihminen, jolla on emotionaalinen side raivattaviin tavaroihin on tuskin avuksi. Sen sijaan että hän auttaisi luopumaan, voi vaikutus ollakin päinvastainen. Pahimmassa tapauksessa hyvää tarkoittava sukulainen voi suorastaan torpedoida koko hankkeen: ”Et voi heittää tuota pois! Sehän on Väiski-vaarin vanha rakas ruohonleikkuri! Sitä voi joku joskus jossain vielä käyttää!” Siksi vanhemmat, sisarukset ja muut läheiset eivät aina ole se paras vaihtoehto.

Kokemukseni mukaan raivauskaverista on eniten apua, kun työn alla on autotalli, lastenhuone tai vaikkapa keittiö. Yhdistävä tekijä on joka tapauksessa se, että kohteen sisältö ei ole äärettömän henkilökohtaista. Toisin sanoen riski sille, että vastaan tulisi esineitä joita et halua kenenkään näkevän, on pieni. Arvelen, että esimerkiksi vaatekaapin raivaus olisi paljon henkilökohtaisempi urakka. Tietysti silloin, kun luottamus kaveriin on ehdoton, ei henkilökohtaisten asioiden esittely ole mikään ongelma.

Loppuun haluaisin vielä lisätä, että kaverin tehtävänä ei ole tehdä päätöksiä puolestasi, ainoastaan seistä moraalisena tukena. Viime kädessä vastuu omista tavaroista on aina itsellä.


Kulisseissa tapahtuu

Postaustahti on hieman hidastunut viime viikkoina. Syynä on kesäloma ja siihen liittyvät reissut. Aina ei ehdi koneen ääreen tai pääse verkkoon sopivalla hetkellä. Arkijärki ei kuitenkaan ole hiipumassa minnekään, päinvastoin! Kulisseissa käy kova kuhina, kun valmistelen blogin siirtoa uuteen osoitteeseen. Se ottaa tosin hieman aikaa, koska en ole aiemmin laittanut pystyyn nettisivuja muutoin kuin näille ilmaispohjille. On siis mm. pitänyt tutustua webbihotellien ihmeelliseen maailmaan. Kerron muutoksista tarkemmin sitten, kun homma alkaa pelittää kunnolla.

Huomiselle on ajastettu uusi artikkeli, ja sunnuntaina ilmestyy joka tapauksessa uusi linkkilista kiinnostavista aiheista, joihin olen viime aikoina törmännyt. Päässä vilisee juttuideoita, ja voin jo luvata että elokuussa tahti taas tiivistyy. Siihen saakka siis hieman hiljaisempaa, vaikka toki artikkeleita tänne ilmestyy myös ensi viikolla.


Tavaroiden karsiminen

Blogiini tullaan usein googlen kautta. Tavaroiden karsiminen on yksi suosituimmista hakusanoista. Olen mietiskellyt tätä aihetta ja mitä siitä haluaisin sanoa. Karsiminen viittaa siihen, että jotakin on liikaa. Koska hakusanana on aina tavarat (tai joskus roina), veikkaan että kyse on jonkinlaisesta yleisfiiliksestä, ei jostain tietystä tavararyhmästä. Ilmeisesti monia vaivaa tunne, että kaikkea on liikaa.

Kokemukseni mukaan tavaroiden karsiminen sillä perusteella, onko jokin esine tarpeellinen, voi olla vaikeaa. Tarpeellisuus on hyvin rationaalinen lähtökohta, ja usein tuntuisi luontevalta lähteä siitä liikkeelle. Mutta tarpeellisuus ei aina anna selkeitä vastauksia. Ensinnäkin voi olla vaikeaa päättää, onko jokin tarpeellinen vai ei. Mistä tietää, kuinka monta paitaa, kulhoa tai vanhaa postikorttia ihminen tarvitsee? Toiseksi tarpeettomistakin esineistä voi olla iloa – esimerkiksi monet koriste-esineet eivät ole elämisen kannalta tarpeellisia, mutta ne ilahduttavat mieltä. Toisaalta voi olla vaikea luopua jostain esineestä, koska periaatteessa sitä saattaisi tarvita vielä, mutta samaan aikaan härveli vie tilaa ja harmittaa.

Siksi toinen, mielestäni yhtä hyvä lähestymistapa on kysyä itseltään, pidänkö tästä esineestä? Jos tavaroita pitää karsia, se kertoo siitä ettei niistä ainakaan ole puutetta. Silloin on ihan relevanttia miettiä, tuottaako joku esine iloa ja mielihyvää, vai ei. Autoin viikonloppuna ystävääni organisoimaan lastenhuonetta uuteen järjestykseen. Vaatekaappeja täyttäessä oli luontevaa samalla karsia niiden sisältöä. Ystäväni jäi pyörittelemään erästä paitaa kädessään – pitäisikö se säästää vai laittaa pois? Periaatteessa ihan sopiva ja ehjä, ehkä se pitäisi säästää… mutta hetken mietittyään ystäväni totesi, ettei ollut koskaan pitänyt paidasta ja nakkasi sen saman tien kierrätyspussiin. Minusta se oli juuri oikea valinta. Lapsilla oli vaatteita yllin kyllin, joten olisi ollut turhaa säästää paitaa, josta ei pidä ja jota ei tarvita. Ystäväni karsi vaatteita myös sillä perusteella, olivatko ne tarkoituksenmukaisia: liian pienet ja resuiset pantiin pois.

Kaappeja järjestäessämme pohdin, että samoja periaatteita voi noudattaa minkä tahansa tavaroiden karsimisessa. Oikeastaan koko homman voi kiteyttää kahteen kysymykseen:

  1. Pidänkö tästä?
  2. Toimiiko se?

Jos vastaus kumpaan tahansa kysymykseen on ei, on kyseessä todennäköisesti esine, josta voi luopua hyvällä omallatunnolla. Tietysti on yksittäistapauksia, jolloin ei-vastaus ei vielä suoraan johda roskakoriin. En esimerkiksi liiemmin pidä sadetakistani, mutta se toimii ja on ainoa kappale, joten en aio luopua siitä vielä hetkeen. Sen sijaan kenkäprojekti nosti esiin kenkiä jotka periaatteessa toimivat mutta joista en pitänyt, sekä kenkiä joista kyllä pidän mutta jotka eivät enää toimi. Tässä tapauksessa molemmat saavat mennä, sillä kenkiä minulla riittää.

Tämä on niin hyvä aihe, että taidanpa kirjoittaa siitä vielä lisääkin. Mutta tässä muutama ajatus näin alkuun sille joukolle, joka on halunnut lukea nimenomaan tavaroiden karsimisesta.